PVVMSK AUK // VIIKKO #3, 30.9.-6.10.2013

Työnjohtaja oppilas Jääskeläinen sekä oppilas Nikkanen tutkailemassa poteropiirustuksia.

Maanantaiaamuna taistelijat heräilivät uuden tavan mukaan puoli seitsemältä, ja tieto tulevasta gineksestä eli kiinnioloviikonlopusta ei hirveästi auttanut sängystä nousemisessa. Oppituntien aikana kävimme läpi tulevaa harjoitusta, ja kaikille alkoi valjeta, mitä oli tulossa. Iltapäivä kului kaluston pakkauksessa, joka tehtiinkin uuteen ennätysaikaan, 15 minuuttiin. Kysymys kuuluu: ”kuinka P-kaudella saimme siihen kulutettua toista tuntia??” Joukkueenjohtajana toiminut oppilas Rautiainen organisoi pakkauksen erittäin mallikkaasti. Reput jo rekkaan pakattuina ja taisteluvarustus punkan vieressä odottamassa kävimme yöpuulle.

Tiistaiaamun herätys oli vähän aikaisemmin kuin normaalisti, jotta ehtisimme eturuokailun kautta lähtövalmiiksi. Tiedusteluryhmä, johon itsekin kuuluin, lähti ”etupeltoon” puoli tuntia ennen muuta joukkoa. Joukkueenjohtaja opp. Korrensalo johti pienen iskuryhmän Hälvälän maille. Matkalla opp. Lehtonen totesi pyöränsä olevan taas rikki ja sai nauttia motorisoidusta kuljetuksesta.

Etupeltoryhmän tullessa pelipaikoille ylikersantti Koistinen kävi pienen ryhmämme kanssa läpi puolustukseen asettautumisen perusteita. Otimme loppujoukon hoteisiimme ja aloitimme puolustukseen asettautumisen. Joukkueenjohtaja Korrensalo kävi tarkastamassa asianmukaisesti jokaisen ryhmän asemat linnoittautuessamme.

Oppilaskorpraali Numminen kaivuuhommissa.

Iltapäivä kului vaneripoteroiden rakentamisessa. Neljä vaneripoterosettiä odotti meitä, ja erikseen nimetyt rakennusvastaavat pääsivät ryhmien kanssa hommiin. Naulojen lyöminen osoittautui miltei mahdottomaksi operaatioksi kaikilla ryhmillä. Poterot valmistuivat vähän hitaammin, kuin ohjeissa oli annettu ymmärtää. Kaksi tuntia kahdelta mieheltä tuntui jotenkin täysin järjettömältä, paitsi jos kyseiset miehet olisivat olleet ylikersantti Koistisen tasoisia ”supercombatfightereita.” 

Rakentuva potero on aivan suorassa.

Naulaaminen suoritettu arvosanalla 10/10.

Illalla vihollinen kävi tiedustelemassa asemiamme, mutta kyllästyi tiedusteluoperaatioon varsin äkkiä. Olimme maastoutuneet niin hyvin, että meitä ei ollut mitenkään mahdollista havaita.

Oppilas Paakki näytti moottorisahaa taisteluhaudan hirsiseinälle.

Sikeästi nukutun yön jälkeen keskiviikko valkeni, ja päivä alkoi tuttuun tapaan aamiaisella. Osalle puuro maistui, osalle ei. Ryhmät jakautuivat kahtia: 1. ryhmä ja 2. ryhmä aloittivat päivän laskeutumisharjoituksella, kun taas 3. ryhmä ja 4. ryhmä viimeistelivät vaneripoterojaan. Vaihdon jälkeen pääsimme 1. ryhmän kanssa viimeistelemään poteromme, ja kieltämättä siitä tulikin todella hyvä. Kapteeni Tenhulla oli poteroon kuitenkin pari extralisäystä, joita piirroksissa ei ollut, joten päivä vähän venähti. 

Oppilas Seppälä tähtäilemässä vihollisen odotettuun tulosuuntaan.

Loppupäivä meni omien tulialueiden raivaamisessa, poteroiden vahvistamisessa sekä maastouttamisessa. Illan hyökkäystä varten oli myös hyvä levätä, koska tiedustelutietojen mukaan vihollisella oli käytössä panssaroituja ajoneuvoja. Raskas tankki (rekka) ja rynnäkkövaunu (Land Rover Defender -maastoauto) oli kuuleman mukaan tulossa vastaan. 

Oppilas Selin valmistautui puolustukseen.

Olin itse 1. ryhmän johtajan oppilas Hietalahden kanssa vartiossa, kun etupeltoryhmämme, 4. ryhmä, kohtasi vihollisen. Aikaisemmin sovitut pelisäännöt pätivät, ja olimme asemissa juuri sopivasti vihollisen hyökätessä meidän alueellemme. Oppilas Nikkanen havaitsi rynnäkkövaunun tulenavaustasansa päädyssä. Hän avasi tulen, jonka jälkeen vihollinen jalkautui. Samalla oppilas Nikkanen ”anasti itselleen kapteeni Tenhun päänahan”.

Vihollinen yritti hyökätä, mutta ei pystynyt etenemään kuin muutamia metrejä ja joutui perääntymään loistavan puolustuksemme ansiosta. Seuraavaksi vihollinen hyökkäsi 2. ryhmän kimppuun ja sitä kautta vielä 3. ryhmän kimppuun. 4.ryhmä toimi reservijoukkona irtauduttuaan alkuperäisistä asemistaan. Vihollinen lyötiin kaikilla tantereilla, ja pääsimme takaisin telttojen lämpimään syleilyyn. Sitä ennen kuitenkin saimme palautteen puolustustoiminnasta ylikersantti Kuivalaiselta.

Torstaina lähdimme kiireen vilkkaa pois metsästä ja teimme vähän pidemmän rundin pyörillä. Perillä Hennalassa huolto toimi yhtä nopeasti kuin oli pakattukin. Tämäkin vähä ihmetytti; miten siihen menikään P-kaudella niiiiin pirun kauan? Loppupäivä meni kutakuinkin änärissä (NHL-jääkiekkopeli), kokeisiin lukemisessa, urheilussa sekä lepäämisessä.

Oppilaskorpraali Lehmonen tyytyväisenä puolustusharjoitukseen.

Perjantaiaamu oli sumuinen ja kylmä. Kaikkia ärsytti, koska oli koko Rykmentin liikuntapäivä. Päivä kului erilaisilla rasteilla käydessä, ja kolmella rastilla käytyään sai mennä suihkun kautta rötväämään. Allekirjoittanut ampui itseään jousipyssyllä käteen, Älkääkä kysykö miten… Hoito tapahtui jääpaloilla pukkarissa. Rykmentin komentaja käveli ohi ja totesi, että ”käteenkö sattui?”

Päivä huipentui ryhmäkilpailuun. SMUSK edusti loistavalla ryhmähengellään ja kannatuksellaan. Voittohan siitä olisi pitänyt tulla, mutta valitettavasti urheilukoulu pokasi pystinsä iltapäivällä. Mainittakoon, että tupa Näre veti Masia (miehistönkuljetusajoneuvo) ennätysnopeasti.

Lauantaina ”Gines” alkoi tohinalla ahtautuessamme kolmeen Defenderiin, joilla lähdimme Hälvälään treenaamaan. Ryhmät jakautuivat tuttuun tapaan: 1. ja 2. ryhmä aloittivat päivän laskeutumiskoulutuksella, ja 3. ja 4. ryhmä paukuttivat menemään kevyillä konekivääreillä (KVKK).

Laskeutumiskoulutusta jatkettiin tutuksi tulleessa hälvälän tornissa.

Vaihdon jälkeen nautimme kenttälounaan ja aloitimme seuraavat treenit. Ryhmät 1 ja 2 putsasivat KVKK:t sillä aikaa kun Ryhmät 3 ja 4 kävivät ylikersantti Koistisen johdolla tilanneradalla, joka oli meille oli aivan uusi paikka. Kovat piipussa liikkuminen ihan kaverin vierestä sai monen niskavillat nousemaan. Ilmapallot kokivat turmionsa ja uusi aseenkäsittelymetodi sai uuden merkityksen. 

Koulutusta tilanneradalla.

Oppilas Rautiainen valmiina koulutukseen.

Iltapäivä kului huollossa sekä rötväämisessä, tosin jotkut fiksut lukivat seuraavan päivän kokeeseen. Muutamat tilasivat pizzaa, kuten oppilas Liski, joka tuhlasi pizzaan 120€...

Sunnuntai alkoi kokeella, johon suurin osa ei ollut lukenut juuri lainkaan (TOIM. HUOM: TOTTAKAI OLI LUETTU!). Edellisenä päivänä jo vitsiksi muodostunut nakkikone oli valinnut 6 taistelijaa suorittamaan rastikoulutuksia aiheista: KVKK, PKM ja ITKK. Näin yhtenä nakkikoneen uhrina voin todeta, että oli ihan mukavaa päästä vetämään koulutusta. Vertaiskoulutus oli uusi kokemus ja siitä oppi jo ehkä jotain. 

Rastien jälkeen edessä oli maastojuoksukoe, jonka kaikki suorittivat ennätysaikoihin. Mainittakoon, että ylikersantti Suomalainen valitsi pyörän menopelikseen. Sunnuntai-ilta kului rötväten.

- Oppilaskorpraali Lind

Matti Lind

Kirjoittajan esittely:

Matti Lind toimi Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnassa E-kaudella mm. trumpetistina, laulajana ja ehkä ennen kaikkea lauluyhtyeen vetäjänä ja henkiinherättäjänä. Lindin erikoisaloihin kuului myös Cinema-kiertueen kuoron koulutus sekä ns. salibandyvastaavana toiminen. 

Lind ”opiskelee” musiikkipedagogiikkaa Helsingin Metropolian ammattikorkeakoulussa. ”Tarkoitus olisi valmistua trumpetinsoitonopettajaksi.” -Lind toteaa. Lind on trumpetinsoiton lisäksi kokenut kuorolaulaja. Lind on laulanut muun muassa seuraavissa kuoroissa: Cantores Minores, Sibelius-lukion Kamarikuoro ja Grex Musicus.

Lukuisten ulkomaanmatkojen sekä kiertueiden lisäksi Lind on esiintynyt aivan tarpeeksi kotimaan puolella. Ajatuksen Varusmiessoittokuntaan hakemisesta hän sai kaveriltaan ja soitonopettajaltaan.

”Hain varusmiessoittokuntaan, koska tiesin että täällä pääsee tekemään musiikkia hyvien ja taitavien ihmisten kanssa. Odotukset ovat vain ylittyneet.”

Lind kiinnostui aliupseerikurssista, koska se sopii hyvin yhteen hänen opiskelujensa kanssa. Lisäksi hänellä oli suuri halu olla sotilasarvoltaan korkeampi kuin hänen isänsä. ”Hyvä porukka ja loistavat kouluttajat sinetöivät ajatuksen AUK:hon lähtemisestä.”