PVVMSK AUK // VIIKKO #6, 21.-27.10.2013

Puolustus- ja viivytysharjoituksen jälkeen oli vaihteeksi vuorossa leppoisa kasarmiviikko. Maanantai alkoi sulkeisilla. Se on nykyään aika huvittavaa, koska kaikki osaavat asiat jo, ja harjoittelun kohteena on lähinnä muiden käskeminen. Vaihtoehtoina on tehdä kaikki oikein, jolloin teemme vain yhdenaikaisesti asentoja, lepoja ynnä muita, tai sitten tehdä tahallaan virheitä ja koetella harjoituksen pitäjän pokanpitämistaitoja.

Aamu jatkui vääpelimme, yliluutnantti Mika Perälän pitämällä oppitunnilla, jossa pohdimme uudistettua taistelutapaa ja nykyaikaista sodankäyntiä sekä omalta että vihollisen kannalta. Kyllä huomasi, että puheliaimmista ja aktiivisimmista oppilaista moni oli lähtenyt Reserviupseerikouluun. Tai sitten kaikkia vain väsytti, koska oli maanantaiaamu.

Auditoriossa jokainen pääsi pitämään puheen

Iltapäivällä oli vuorossa Cooperin testi. Sää oli mukavan aurinkoinen ulkoiluun, mutta pakkaset olivat jäädyttäneet maata, joten piti juosta varoen. Juoksu meni pääosin hyvin lukuun ottamatta yhtä liukastumista ja keskeyttämistä. Itse onnistuin parantamaan tulostani peruskoulutuskaudesta, mutta monella muulla se huononi jonkin verran. Testin jälkeen oli ohjelmassa saunomista, pyykinvaihtoa ja lepäilyä. Illalla saimme tietää, että jokainen pitäisi torstaina ennen lomille lähtöä puheen vapaavalintaisesta aiheesta.

Tiistaina oli koko päivä ylikersantti Koistisen pitämiä oppitunteja. Aamupäivällä opiskelimme hyökkäystä, jota tulisimme harjoittelemaan käytännössä ensi viikon harjoituksessa. Asia oli pääosin uutta, mutta osittain myös tuttua, koska olimme harjoitelleet sitä jo kesällä jääkäriharjoituksessa. Näin perusteellisesti aiheeseen ei kuitenkaan ennen oltu paneuduttu.

Iltapäivällä tutustuimme radiopuhelimiin ja sanomalaitteisiin. Viime harjoituksessa meillä oli ollut käytössä pienet ja kätevät Viranomaisverkossa toimivat Virve-puhelimet, mutta tämä oli jotain aivan muuta. Nykyaikaisiin älypuhelimiin ja tietokoneisiin tottuneelle tekniikka vaikutti monimutkaiselta ja melko vanhanaikaiselta. Onnistuimme kuitenkin lähettämään viestejä toisiin radioihin ja sanomalaitteisiin, ja saimme laitteet illaksi tupiin, jotta voisimme harjoitella niiden käyttöä vielä lisää kaikessa rauhassa. Epäkäteviähän ne ovat nyt, mutta ehkäpä poikkeusoloissa, kun matkapuhelinverkot ja Internet ovat kaatuneet, ne saattaisivat osoittautua hyödyllisiksi…

Oppilaskorpraali Kaira

Keskiviikkona oli vuorossa leppoisa elokuvapäivä. Katsoimme Edvin Laineen ohjaaman Tuntematon sotilas -elokuvan harjoitussalissa kapellimestarimme, musiikkiyliluutnantti Tero Haikalan kanssa.
Katsomisen aikana meillä oli tehtävänä tarkkailla elokuvassa esiintyviä erilaisia johtajatyyppejä. Ruokatauon jälkeen keskustelimme elokuvasta, siinä esiintyvistä johtajista, siitä millaisia johtajia itse olemme ja keneen tarinan hahmoon haluaisimme samaistua. Lisäksi oli mukavaa katsoa elokuva nyt, koska itsenäisyyspäivänä olemme Lohtajan ampumaleirillä, emmekä näe sitä telkkarista.

Illalla ohjelmaan merkitty liikuntakoulutus oli peruuntunut, ja tilalle oli tullut miinakoulutusta. Opiskelimme ylikersantti Kuivalaisen johdolla tietoja erilaisista miinoista ja räjähteistä sekä harjoittelimme hieman panoslaskentaa. Lopuksi menimme ulos ja jokainen sai polttaa pienen pätkän tulilankaa.

Oppilas Jääskeläinen

Torstaiaamuna kokoonnuimme rykmentin auditorioon pitämään puheita. Ilmassa oli jännitystä, vaikka yleisö oli tuttua, ja kaikilla on paljon esiintymiskokemusta musiikin parissa. Puheen pitäminen on kuitenkin aivan eri asia. Jokainen meni vuorollaan yleisön eteen puhujanpönttöön, esitti asiansa, jonka jälkeen muut antoivat palautetta. Saimme kuulla mielenkiintoisia puheenvuoroja mm. luomutuotteista, lavatansseista, suomenruotsalaisuudesta ja lemmikkieläimistä. Mahtuipa joukkoon myös kosinta ja onnittelupuhekin. Puheen pitämisestä on varmasti paljon hyötyä siviilielämässä, mutta ikävästi käytössä oli hieman liian vähän aikaa. Taukoja ei juuri ehditty pitää, ja 23 puhetta yhteen menoon vaatii kuuntelijalta aika paljon keskittymiskykyä.

Lounaan jälkeen kaikki olisivat jo halunneet lomille saman tien, mutta jäljellä oli vielä asekoulutusta. Tutustuimme tarkka-ampujien toimintaan ja tarkkuuskivääri 85:een, jota pääsemme myöhemmin kokeilemaan ampumaradalla. Ase oli vanha ja potkaisee ampuessa kuulemma paljon, mutta siinä oli hieno kiikaritähtäin.

Kirjoittajaesittely

Johanna Kröger

Johanna Kröger toimi varusmiessoittokunnassa huilistina konsertti- ja paraatiorkestereissa ja soitti enimmäkseen piccoloa. Hän opiskelee siviilissä Tampereella huilunsoitonopettajaksi. Varusmiessoittokuntaan hän päätti tulla saadakseen mahdollisuuden työskennellä tulevaisuudessa myös sotilassoittokunnissa. Johanna on viihtynyt varusmiessoittokunnassa hyvin.

“Halusin nähdä musiikkialasta myös sotilasmusiikin osa-alueen, joten hain varusmiessoittokuntaan. Olen käynyt katsomassa edellisten saapumiserien esityksiä, mm. paraateja ja pitänyt kovasti, joten on ollut hienoa olla nyt itse mukana. Lisäksi tämä vuosi on ollut mielenkiintoista vaihtelua opiskelulle.”

Musiikin lisäksi Johanna harrastaa partiota, mistä on ollut paljon hyötyä armeijan leireillä. Kun olosuhteet, esimerkiksi teltassa nukkuminen talvella ja ulkona retkiastioista syöminen, ovat tuttuja, on paljon helpompi keskittyä olennaiseen.

PVVMSK AUK // VIIKKO #5, 14.-20.10.2013

Sunnuntai-iltana oli kiinnioloviikonlopun jälkeiset lomat lusittu, ja oli AUK:ssa jatkavien aika palata yksikköön rukkilaisten jatkaessa lepäilyä tulevia suuria koitoksia varten. Puolustus- ja viivytysharjoitus alkaisi seuraavana päivänä niin rakkaassa Hälvälässä, ja se näkyi tuvissa lojuvina reppuina ja tavarakekoina punkkien päällä. Yleistä alakuloutta oli ilmassa, tällä viikolla joutuisimme jättämään hyvästit taas seitsemälle palvelustoverillemme, juuri kun olimme selvinneet 255 vrk palvelleiden lähdöstä. Mutta ennen kuin hyvästelisimme rukkilaiset, olisi selvittävä neljästä päivästä Hälvälän läpitunkemattomissa metsissä. Palkinto kuitenkin häämötti pidennetyn viikonlopun muodossa.

Tilanneradalla riitti vauhtia ja pauketta

Maanantaiaamuna heräsimme eturuokailuun, tällä kertaa pakkaminen oli tarkoitus tehdä aamulla, se sujuikin erittäin sulavasti, kiitos oppilasjohtaja Lehmonen ja varaoppilasjohtaja Kröger. Yhdeksän aikaan päästiin lähtemään jo perinteeksi muodostuneen polkupyörämarssin turvin kohti Hälvälää. Meille ei ollut suotu paljoa tietoa leirin tapahtumista, mutta jo pakatessa aistimme suuren juhlan tuntua, mukaan nimittäin otettiin rekallinen erilaista materiaalia. Tiedossa oli siis oikeinkin toimelias neljä päivää. Maanantai oli kuitenkin varattu enimmäkseen ammuntoja varten, aamupäivällä ammuttiin kohdistukset ja ampumataitotesti, jonka kaikki tietenkin suorittivat kiitettävästi.

Oppilas Jääskeläinen odottamassa vuoroaan

Iltapäivällä pääsimme kokeilemaan ampumataitojamme liikkuvaa metallilevyä vastaan, ja yllätys yllätys, se ei ollutkaan niin helppoa kuin se näytti ylikersantti Koistisen suorittamana. Ammunta suoritettiin pariammuntana, joten pääsimme todistamaan tiukkaakin tiukempia tahtojen taisteluja parin kesken. Samaan aikaan puolet porukasta harjoitteli ampumista kevyellä kertasingolla, tai tarkemmin sisäpiipun kanssa toteutetulla harjoitusaseella jätesäkeistä koottua tankkia vastaan, ja selvää jälkeähän siitä tuli.

Illalla oli tiedossa pimeäammunnat valojuovaluodein, mutta sitä ennen piti ratkaista sellainen pikkupulma kuin majoituksen pystyttäminen, sissiteltan mukana ei nimittäin tule hienoja metallisia telttakeppejä, vaan ne on kerättävä itse ties mistä. No eikun tuumasta toimeen ja aika nopeasti telttoja alkoi nousta pienen kouluttajilta tulleen opastuksen turvin. Pimeäammunnat suoritettiin majoituksen pystytyksen jälkeen, en meinannut osua tauluun, mutta en raaskinut muuten kohdillaan oleviin tähtäimiin koskea. Yöllä pääsimme testaamaan sissiteltan toimivuutta, ahdasta oli, mutta hyvin silti nukutti.

Pienen harjoittelun jälkeen huoneeseen meneminen alkoi sujua rutiininomaisesti

Tiistai-aamuna herättyämme laitoimme teltat länään ja lähdimme ampumaan hieman erilaisia ammuntoja. Itse olin aamupäivän tilanneradalla, missä ammuttiin lähietäisyydeltä maalia vaihtaen kahteen eri tauluun ja sisäänmenoammunnat. Sisäänmenoammunnoissa kyllä jännitti hieman mennä sisään kaverin perässä kovat piipussa, mutta onneksi vahinkoja ei sen suhteen sattunut. Yksi nilkka taisi hieman nyrjähtää, mutta mitään hengenvaarallista ei onneksi sattunut. Toinen tiistain ammuntarasti oli konekivääriammuntojen jatkaminen, itselläni osumatarkkuus oli jotakuinkin pimeäammuntojen luokkaa, mutta fiilis senkuin parani koko porukalla kun huomattiin taas, että kivaahan meillä täällä on.

Konekivääriammuntaa...

Lounaan aikana huomattiin kahden oppilaan puuttuvan, ja tuntia myöhemmin meille kerrottiin, että reserviupseerikurssille oli otettu kaksi varusmiessoittokuntalaista lisää, joten he olivat lähteneet lomille. Onnea vielä kahdelle lisäpaikkalaiselle! Hieman ennen päivällistä aloimme pystyttää asemia tämän ja seuraavan yön taisteluille. Omasta tiedustelusta oli tullut tieto, että tiistai-illan aikana vihollisen tiedustelun kärki saattaa osua alueellemme. Pystytimme teltat ja aloimme kaivaa asemiamme joukkueenjohtajan johdolla. Pakkipäivällisen jälkeen laitoimme vartiot pystyyn ja aloimme tähystää joka suuntaan. Apunamme meillä oli erittäin high-tech valonvahvistimet/pimeänäkölaitteet, jotka näyttivät maailman vihreän eri sävyissä. Täytyy sanoa, että tuntui kuin olisi ollut jonkun Call of Duty:n tai vastaavan videopelin puikoissa.

… jossa luoteja kului urakalla

Huolimatta high-tech kalustostamme, meidät onnistuttiin silti yllättämään, vihollinen oli edennyt erittäin kurinalaisesti vartiopaikkojemme ohi. Lause ”SUOJATKAA KUULONNE” kuului hätkähdyttävän lähellä telttaamme vartiopaikkojemme takana. Ensimmäisen tavun kohdalla olin jo poteron pohjalla kaivamassa kuulosuojaimiani tetsarista. Tulitaistelu oli lyhyt ja yksipuolinen, eihän meille edes paukkupatruunoita jaettu, kukaan ei sentään kävyillä alkanut heitellä takaisin, vaikka sekin kävi mielessä. Henkisistä vammoista selvittyämme oli aika testata vielä uudestaan sissiteltan toimivuutta.

Oppilaskorpraali Numminen tilanneradalla

Aamulla herätessämme oli kylmä, yö oli ollut taas aivan kirkas, joten pakkasta saattoi olla ennen auringon laskua jo viitisen astetta. Suurin osa taistelijoista nautti aamiaistansa pakkastakki päällä. Ihmiset tuntuivat jo nyt väsyneiltä, mikä selittyy ryhmien erittäin pienellä koolla, ja yöllisiä vartiovuoroja kertyi jokaiselle ”vaikka muille jakaa”. Ryhmiä on edelleen neljä, vaikka rukkiinkin lähti yhdeksän ja muutama oli kipeänä. Mainittakoon, että neljännessä ryhmässä oli lopulta vain kolme (3) jäsentä ja yksi (1) toimiva rynnäkkökivääri Aurinko nousi pikkuhiljaa, kuten mielialamme, jo kymmenen aikaan alkoi olla todella lämmintä. Koko päivä oli varattu viivytystaistelun valmistelulle, kävelimme koko päivän ympäri Hälvälää varmistaen ja valmistaen irtaantumisreitit, puolustusasemat ja tuliylläkköpaikan.

Lipastamispuuhissa

Huomispäivä ja lomalle lähtö kummitteli jo mielessä, mutta illan taistelu oli edessäpäin. Söimme, lipastimme patruunat ja aloimme odottaa, myös Varusmiessoittokunnan päällikkö, musiikkikapteeni Jarkko Aaltonen tuli toivottamaan meille hyvää taistelua ”ilon kautta”. Taistelun alettua puolustimme ja irtaannuimme pitkin Hälvälää ja teimme jopa tuliylläkön matkan varrelle. Tällä kertaa meille oli annettu ennäytsmäärä patruunoita, 90 kappaletta, joten räiskettä riitti. Puolustauduttuamme ja irtauduttuamme muutamaan otteeseen kuului vihdoin huuto: ”tuli seis” jonka jälkeen kokoonnuimme mörssärille ja seurasi perinteinen aseiden tarkastus.

Loppuilta kuluikin sitten saunoessa ja majoituksen pystyttämisessä. Ajan säästämiseksi päätettiin nukkua tilapäismajoituksessa, eli taivasalla ilman telttaa. Seuraavana aamuna porukka heräsi yllättävän pirteänä, tiedossa oli jalkamarssi Hennalaan ja lomille lähtö. Marssille lähtö viivästyi kuitenkin hieman materiaalia etsiessä, mutta päästinhän sitten lähtemään. Eilinen painoi jaloissa, mutta marssimme silti kunnialla loppuun, ja hernekeittolounaan jälkeen alkoi armoton huolto. Harjoitus taisi olla meille fyysisesti rankimpisa mitä on ollut, mutta kaikki selvisivät kunnialla yksikköön asti

Oppilaskorpraali Joki

Kaiken kaikkiaan harjoitus oli onnistunut, vaikka muutamia haavereita sattuikin. Huolto saatettiin loppuun, ja seurasi viikon odotetuin ja pelätyin hetki. Saimme lisää oppilaskorpraaleja, mutta reserviupseerikurssille lähtijät olivat viimeistä päivää Hennalassa. Kurssinjohtaja järjestytti koko porukan käytävälle, mistä kumpin joukko lähti omaan suuntaansa, mutta tällä kertaa ei sanottu hyvästi, vaan näkemiin.

– Oppilas Kantamaa Olli

Olli Kantamaa

Blogin kirjoittajaesittely:

Olli Kantamaa oli yksi E-kauden työllistetyimmistä soittajista, sillä hän toimi saksofonistina sekä konserttiorkeserissa, paraatisoittokunnassa, showbändissä ett' viihdeorkesterissa. Lisäksi hän soitti muutaman konsertin vain parin hengen kokoonpanoissa.

Olli lähtee opiskelemaan ensi syksynä Aalto-yliopistoon elektroniikka- ja sähkötekniikkaa, mutta musiikista hän ei siltikään pääse eroon, sillä Aalto-yliopistossa toimii akustiikan laitos, johon Kantamaa tähtää.

”Intoni varusmiessoittajaksi pyrkimiseen syntyi jo monta vuotta sitten nähtyäni ensimmäisen kerran soittokunnnan konserttiorkesterin ja etenkin showbändin esiintymässä Murikan puhallinleirillä.”

Musiikin ohella Kantamaa harrastaa pienoisautoilua kansaivälisellä tasolla. Hän käy säännöllisesti ulkomailla ajamassa kilpaa. Palkintokaapista löytyy jo useampi SM-mitali, Pohjoismaiden mestaruus ja MM-pronssi.

PVVMSK AUK // VIIKKO #4, 7.-13.10.2013

Aukkilaiset liikunnan lumoissa.

Kasarmiviikko oli edessä, ja maanantaihan alkoi tietysti erittäin hienosti, nimittäin kokeiden palautuksilla. Ensimmäisenä palautettiin koe, joka oli tehty ensimmäisellä viikolla. Sen aiheena oli erilaiset taistelutavat ja yleiset taisteluun liittyvät asiat. NOH, eihän se kovin hyvin mennyt; 32:sta neljä sai kokeen ensimmäisellä yrittämällä läpi! Kovin paljon ei Ylikersanttia hymyilyttänyt... 

Toisena palautettiin Yleisen palvelusohjesäännön (YLPALVO) koe, ja eihän sekään nyt kaikilta ihan lapoihin mennyt, mutta huomattavasti paremmin, kuin ensimmäinen koe. Ei siis muuta kun uusintakoe seuraavana aamuna, Mars. Onneksi itse sain molemmat läpi ihka ekalla kerralla!

Maanantaina pääsimme taas harjoittelemaan asutuskeskustaistelua! Sehän on todella hauskaa ja mielenkiintoista! Harjoittelimme yksikössämme huoneisiin sisäänmenoa ja paikkojen tarkistamista. Teimme villasukasta heitteitä ja "räjäyttelimme" huoneita, jonka jälkeen rynnimme sisään melkoisella tohinalla. Alkuhiet taisteluharjoituksessa riehuttuamme pääsimme Yliluutnantti Perälän ja Ylikersantti Kuivalaisen itsepuolustuskoulutukseen! Nyt osaamme hienosti torjua liian lähelle tulevaa vihollista.

Huoneesta käytävään siirryttäessä tulee tähystää joka suuntaan.

Tiistai meni kokonaisuudessaan harjoitellessa ja opetellessa viivytystä. Kävimme halkopellolla vähän juoksemassa ja "tetsailemassa". Kyllähän siinä taas hiki virtasi ja opittiin hienosti tekemään uusia juttuja! Päivän kruunasi tietenkin kokeiden palautukset! Suurin osa meni hienosti, ja kyllähän ne hylätytkin sitten uusinnasta läpi meni niin, että pärähti! Ja niin... olihan meillä iltavapaiden aikaan tietenkin ”aina-niin-ihana” täysvarustarkastus. Onneksi saatiin vedettyä se jouhevasti läpi ja porukka pääsi iltavapaille rentoutumaan.

Meillä oli ilo saada ulkopuolisia kouluttajia tällä viikolla antamaan meille uusia näkemyksiä johtajana toimimisesta. Sotilaspastori Kaakinen ja Sosiaalikuraattori Heinonen kävivät avaamassa meille ajatuksia johtamisesta ja vastuusta. Harri Koponen taas kertoi meille ajatuksia johtajuudesta bisnesmiehen näkökulmasta; kuinka tavoitella hyvää johtajuutta ja kuinka menestyä. Molemmat opetustuokiot herättivät ajatuksia omasta toiminnasta ja halusta kehittyä hyväksi johtajaksi. Aplodit kouluttajille olivatkin sen mukaiset!

Keskiviikkona alkoi jo pikkuisen mahanpohjassa pörräillä perhosia, kun tiedettiin, että RUK-valinnat julkaistaan viimeistään torstaina. Ja kun halukkaita reserviupseerikouluun oli peräti 14, niin kilpailu oli kovaa! Kapteeni Tenhu oli jo haastatellut meitä kaikkia ja kysellyt tulevaisuudensuunnitelmiamme. Kun kaikki kokeet ja suoritukset oli tehty, oli aika julkaista tulokset! Johtajuus-oppitunnin lopussa alkoi luokkaan kerääntyä ihmeellisen paljon henkilökuntaa, ja niin ne tulokset sitten tulivat! 

Viisi oppilasta kutsuttiin luokan eteen ja siinä olivat RU-kurssille valitut: Oppilaat Aunu, Hietalahti, Itkonen, Liski ja Luoma. Aplodit ja huudot täyttivät huoneen ja sen jälkeen halailtiin, onniteltiin ja vuodatettiin jopa muutamia kyyneleitä, niin onnen, kuin pettymyksen. Itse olin onnellinen poikien puolesta, mutta äärimmäisen pettynyt omaan tilanteeseeni. Tunnelma porukassa muuttui kuin iskusta haikeaksi ja jokainen alkoi miettiä, että mitäs nyt tapahtuu. Pahaa oloa ja tulevaa "eroikävää" yritti jokainen peittää ja lievittää omalla tavallaan. 

Oppilaskorpraalit Itkonen ja Aunu palloilusalissa.

Illalla Vierumäen urheiluopiston oppilaat saapuivat kuin taikaiskusta piristämään meitä ja viemään meidät urheilun ihmeelliseen maailmaan. Keskiviikkona lajeina olivat nyrkkeily ja itsepuolustus. Jokainen pääsi purkamaan tuntojaan ja pitämään hauskaa porukalla! Torstaina lajeina olivat ”niiiiiin hauska” norsujalkapallo, herrasmieslaji Ultimate ja kovaa kuntoa vaativa Crossfit. Koulutus oli aivan mahtavaa, meininki hyvä ja ennenkaikkea meillä oli urheilun ilo ja mahdollisuus tutustua uusiin lajeihin! Ja olihan se hauskaa katsoa kun pojat yrittivät torjua vartalollaan isoa jumppapalloa lentäen samalla sen voimasta selälleen pitkin kenttää!

Oppilas Rautiainen tutustumassa maan vetovoimaan.

Torstaina meille saapui jälleen ulkopuolinen kouluttaja. Myyntipäällikkö Heinonen kertoi meille todella hyviä keinoja johtamiseen ja lähestyi asiaa lähinnä psykologiselta taholta. Koulutus oli erittäin mielenkiintoinen ja opettava! Tunnin alussa Kapteeni Tenhu tuli kertomaan meille "ikävät uutiset”, kuten hän vitsaili. Kapteeni oli saanut taisteltua kaksi lisäpaikkaa RUK:hon! 

Mahassa muljahti kun kuulin ensin Oppilas Rautiaisen ja sitten oman nimeni! Siinä vaiheessa en enää osannut muuta kuin hymyillä ja tuulettaa! Hurraukset menivät vahvasti tunteisiin ja oli hyvin vaikea näyttää vakavaa naamaa enää sen jälkeen! Aivan mahtavaa! Tottakai edelleen joillekin valinta oli pettymys. Nyt meitä siis lähtee Haminaan ensi perjantaina seitsemän taistelijaa edustamaan muskaria! Olemme vahva joukko, hyvässä hengessä ja täysillä mukana!

Torstai-iltana saimme pidennetyt iltavapaat ja vietimme viimeistä iltaa yhdessä AUK:n kanssa. Tunnelma oli haikea ja ajatuksia ja tuntemuksia vaihdettiin. Fiilistelimme oppilas Seppälän ja oppilaskorpraali Tupalan tunnelmallisella musiikilla, joka kaikui käytävässä, ja mietimme tulevaa. Tämä porukka on niin vahva, että henki pysyy, vaikka osa porukasta lähteekin kohti uusia taisteluja!

Sotilasmusiikkikoulun aliupseerikurssi vuosimallia 2013.

Perjantaina arvioimme toisiamme johtajina ja vertaisina. On jännää nähdä ensi viikolla tulokset ja sanalliset palautteet! Koko viikko oli myös pakerrettu ryhmätöiden kanssa, joissa esiteltiin eri aselajeja. Oli mielenkiintoista tietää, miten mikäkin aselaji teki yhteistyötä meidän, jääkäreiden, kanssa! 

AUK viikonloppuvapaille Mars ja maanantaina leirille! Rukkilaisille pitkät lomat ja perjantaina leuka ylös ja kohti uusia taisteluja! Muskarin hengessä tietenkin! :)

Läpsyt hyvästä suorituksesta!

- Oppilaskorpraali Tyyster

Maria Tyyster

Maria Tyyster on Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittava 25-vuotias nainen. E-kaudella hän toimi laulajana viihdeorkesterissa ja showbandissa. Marialla on vankka kokemus tanssimusiikin saralta; hän osallistunut Seinäjoen Tangomarkkinoille kolme kertaa vuosina 2009-2011 sijoittuen parhaimmillaan neljän parhaan joukkoon, naisista toiseksi. 

Tyyster on kiertänyt ympäri Suomea keikkaillen vuodesta 2003 lähtien. Tällä Maria hän asuu Lahdessa ja aikoo armeijan loputtua pyrkiä opiskelemaan luokanopettajaksi tai johonkin vastaavaan ammattiin, jossa hän voi olla tekemisissä musiikin ja erityisesti lasten kanssa.

PVVMSK AUK // VIIKKO #3, 30.9.-6.10.2013

Työnjohtaja oppilas Jääskeläinen sekä oppilas Nikkanen tutkailemassa poteropiirustuksia.

Maanantaiaamuna taistelijat heräilivät uuden tavan mukaan puoli seitsemältä, ja tieto tulevasta gineksestä eli kiinnioloviikonlopusta ei hirveästi auttanut sängystä nousemisessa. Oppituntien aikana kävimme läpi tulevaa harjoitusta, ja kaikille alkoi valjeta, mitä oli tulossa. Iltapäivä kului kaluston pakkauksessa, joka tehtiinkin uuteen ennätysaikaan, 15 minuuttiin. Kysymys kuuluu: ”kuinka P-kaudella saimme siihen kulutettua toista tuntia??” Joukkueenjohtajana toiminut oppilas Rautiainen organisoi pakkauksen erittäin mallikkaasti. Reput jo rekkaan pakattuina ja taisteluvarustus punkan vieressä odottamassa kävimme yöpuulle.

Tiistaiaamun herätys oli vähän aikaisemmin kuin normaalisti, jotta ehtisimme eturuokailun kautta lähtövalmiiksi. Tiedusteluryhmä, johon itsekin kuuluin, lähti ”etupeltoon” puoli tuntia ennen muuta joukkoa. Joukkueenjohtaja opp. Korrensalo johti pienen iskuryhmän Hälvälän maille. Matkalla opp. Lehtonen totesi pyöränsä olevan taas rikki ja sai nauttia motorisoidusta kuljetuksesta.

Etupeltoryhmän tullessa pelipaikoille ylikersantti Koistinen kävi pienen ryhmämme kanssa läpi puolustukseen asettautumisen perusteita. Otimme loppujoukon hoteisiimme ja aloitimme puolustukseen asettautumisen. Joukkueenjohtaja Korrensalo kävi tarkastamassa asianmukaisesti jokaisen ryhmän asemat linnoittautuessamme.

Oppilaskorpraali Numminen kaivuuhommissa.

Iltapäivä kului vaneripoteroiden rakentamisessa. Neljä vaneripoterosettiä odotti meitä, ja erikseen nimetyt rakennusvastaavat pääsivät ryhmien kanssa hommiin. Naulojen lyöminen osoittautui miltei mahdottomaksi operaatioksi kaikilla ryhmillä. Poterot valmistuivat vähän hitaammin, kuin ohjeissa oli annettu ymmärtää. Kaksi tuntia kahdelta mieheltä tuntui jotenkin täysin järjettömältä, paitsi jos kyseiset miehet olisivat olleet ylikersantti Koistisen tasoisia ”supercombatfightereita.” 

Rakentuva potero on aivan suorassa.

Naulaaminen suoritettu arvosanalla 10/10.

Illalla vihollinen kävi tiedustelemassa asemiamme, mutta kyllästyi tiedusteluoperaatioon varsin äkkiä. Olimme maastoutuneet niin hyvin, että meitä ei ollut mitenkään mahdollista havaita.

Oppilas Paakki näytti moottorisahaa taisteluhaudan hirsiseinälle.

Sikeästi nukutun yön jälkeen keskiviikko valkeni, ja päivä alkoi tuttuun tapaan aamiaisella. Osalle puuro maistui, osalle ei. Ryhmät jakautuivat kahtia: 1. ryhmä ja 2. ryhmä aloittivat päivän laskeutumisharjoituksella, kun taas 3. ryhmä ja 4. ryhmä viimeistelivät vaneripoterojaan. Vaihdon jälkeen pääsimme 1. ryhmän kanssa viimeistelemään poteromme, ja kieltämättä siitä tulikin todella hyvä. Kapteeni Tenhulla oli poteroon kuitenkin pari extralisäystä, joita piirroksissa ei ollut, joten päivä vähän venähti. 

Oppilas Seppälä tähtäilemässä vihollisen odotettuun tulosuuntaan.

Loppupäivä meni omien tulialueiden raivaamisessa, poteroiden vahvistamisessa sekä maastouttamisessa. Illan hyökkäystä varten oli myös hyvä levätä, koska tiedustelutietojen mukaan vihollisella oli käytössä panssaroituja ajoneuvoja. Raskas tankki (rekka) ja rynnäkkövaunu (Land Rover Defender -maastoauto) oli kuuleman mukaan tulossa vastaan. 

Oppilas Selin valmistautui puolustukseen.

Olin itse 1. ryhmän johtajan oppilas Hietalahden kanssa vartiossa, kun etupeltoryhmämme, 4. ryhmä, kohtasi vihollisen. Aikaisemmin sovitut pelisäännöt pätivät, ja olimme asemissa juuri sopivasti vihollisen hyökätessä meidän alueellemme. Oppilas Nikkanen havaitsi rynnäkkövaunun tulenavaustasansa päädyssä. Hän avasi tulen, jonka jälkeen vihollinen jalkautui. Samalla oppilas Nikkanen ”anasti itselleen kapteeni Tenhun päänahan”.

Vihollinen yritti hyökätä, mutta ei pystynyt etenemään kuin muutamia metrejä ja joutui perääntymään loistavan puolustuksemme ansiosta. Seuraavaksi vihollinen hyökkäsi 2. ryhmän kimppuun ja sitä kautta vielä 3. ryhmän kimppuun. 4.ryhmä toimi reservijoukkona irtauduttuaan alkuperäisistä asemistaan. Vihollinen lyötiin kaikilla tantereilla, ja pääsimme takaisin telttojen lämpimään syleilyyn. Sitä ennen kuitenkin saimme palautteen puolustustoiminnasta ylikersantti Kuivalaiselta.

Torstaina lähdimme kiireen vilkkaa pois metsästä ja teimme vähän pidemmän rundin pyörillä. Perillä Hennalassa huolto toimi yhtä nopeasti kuin oli pakattukin. Tämäkin vähä ihmetytti; miten siihen menikään P-kaudella niiiiin pirun kauan? Loppupäivä meni kutakuinkin änärissä (NHL-jääkiekkopeli), kokeisiin lukemisessa, urheilussa sekä lepäämisessä.

Oppilaskorpraali Lehmonen tyytyväisenä puolustusharjoitukseen.

Perjantaiaamu oli sumuinen ja kylmä. Kaikkia ärsytti, koska oli koko Rykmentin liikuntapäivä. Päivä kului erilaisilla rasteilla käydessä, ja kolmella rastilla käytyään sai mennä suihkun kautta rötväämään. Allekirjoittanut ampui itseään jousipyssyllä käteen, Älkääkä kysykö miten… Hoito tapahtui jääpaloilla pukkarissa. Rykmentin komentaja käveli ohi ja totesi, että ”käteenkö sattui?”

Päivä huipentui ryhmäkilpailuun. SMUSK edusti loistavalla ryhmähengellään ja kannatuksellaan. Voittohan siitä olisi pitänyt tulla, mutta valitettavasti urheilukoulu pokasi pystinsä iltapäivällä. Mainittakoon, että tupa Näre veti Masia (miehistönkuljetusajoneuvo) ennätysnopeasti.

Lauantaina ”Gines” alkoi tohinalla ahtautuessamme kolmeen Defenderiin, joilla lähdimme Hälvälään treenaamaan. Ryhmät jakautuivat tuttuun tapaan: 1. ja 2. ryhmä aloittivat päivän laskeutumiskoulutuksella, ja 3. ja 4. ryhmä paukuttivat menemään kevyillä konekivääreillä (KVKK).

Laskeutumiskoulutusta jatkettiin tutuksi tulleessa hälvälän tornissa.

Vaihdon jälkeen nautimme kenttälounaan ja aloitimme seuraavat treenit. Ryhmät 1 ja 2 putsasivat KVKK:t sillä aikaa kun Ryhmät 3 ja 4 kävivät ylikersantti Koistisen johdolla tilanneradalla, joka oli meille oli aivan uusi paikka. Kovat piipussa liikkuminen ihan kaverin vierestä sai monen niskavillat nousemaan. Ilmapallot kokivat turmionsa ja uusi aseenkäsittelymetodi sai uuden merkityksen. 

Koulutusta tilanneradalla.

Oppilas Rautiainen valmiina koulutukseen.

Iltapäivä kului huollossa sekä rötväämisessä, tosin jotkut fiksut lukivat seuraavan päivän kokeeseen. Muutamat tilasivat pizzaa, kuten oppilas Liski, joka tuhlasi pizzaan 120€...

Sunnuntai alkoi kokeella, johon suurin osa ei ollut lukenut juuri lainkaan (TOIM. HUOM: TOTTAKAI OLI LUETTU!). Edellisenä päivänä jo vitsiksi muodostunut nakkikone oli valinnut 6 taistelijaa suorittamaan rastikoulutuksia aiheista: KVKK, PKM ja ITKK. Näin yhtenä nakkikoneen uhrina voin todeta, että oli ihan mukavaa päästä vetämään koulutusta. Vertaiskoulutus oli uusi kokemus ja siitä oppi jo ehkä jotain. 

Rastien jälkeen edessä oli maastojuoksukoe, jonka kaikki suorittivat ennätysaikoihin. Mainittakoon, että ylikersantti Suomalainen valitsi pyörän menopelikseen. Sunnuntai-ilta kului rötväten.

- Oppilaskorpraali Lind

Matti Lind

Kirjoittajan esittely:

Matti Lind toimi Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnassa E-kaudella mm. trumpetistina, laulajana ja ehkä ennen kaikkea lauluyhtyeen vetäjänä ja henkiinherättäjänä. Lindin erikoisaloihin kuului myös Cinema-kiertueen kuoron koulutus sekä ns. salibandyvastaavana toiminen. 

Lind ”opiskelee” musiikkipedagogiikkaa Helsingin Metropolian ammattikorkeakoulussa. ”Tarkoitus olisi valmistua trumpetinsoitonopettajaksi.” -Lind toteaa. Lind on trumpetinsoiton lisäksi kokenut kuorolaulaja. Lind on laulanut muun muassa seuraavissa kuoroissa: Cantores Minores, Sibelius-lukion Kamarikuoro ja Grex Musicus.

Lukuisten ulkomaanmatkojen sekä kiertueiden lisäksi Lind on esiintynyt aivan tarpeeksi kotimaan puolella. Ajatuksen Varusmiessoittokuntaan hakemisesta hän sai kaveriltaan ja soitonopettajaltaan.

”Hain varusmiessoittokuntaan, koska tiesin että täällä pääsee tekemään musiikkia hyvien ja taitavien ihmisten kanssa. Odotukset ovat vain ylittyneet.”

Lind kiinnostui aliupseerikurssista, koska se sopii hyvin yhteen hänen opiskelujensa kanssa. Lisäksi hänellä oli suuri halu olla sotilasarvoltaan korkeampi kuin hänen isänsä. ”Hyvä porukka ja loistavat kouluttajat sinetöivät ajatuksen AUK:hon lähtemisestä.”

PVVMSK AUK // VIIKKO #2, 23.-29.9.2013

Oppilaat Vanhala ja Pulkkinen asekäsittelyn lumoissa.

Aliupseerikurssin toisen viikon aloittanut oppitunti oli täysi vitsi! Kouluttaja jakoi luokkamme ryhmiin tutustumaan Yleiseen palvelusohjesääntöön ja suunnittelemaan annetusta aiheesta sketsin. Raikkaan huumorin tuottama virkeys piristi mieltä loppupäivän oppitunneilla ja liikuntakoulutuksessa. Oppitunti oli kouluttajalta oivallinen HERÄTYS koko alkavalle viikolle.

Tiistai osoittautui varsinaiseksi testipäiväksi. Yleisestä palvelusohjesäännöstä mieleen tarttuneet tiedonmurut kerättiin koepaperille, pähkäiltiin läpi johtajatehtävärata ja täytettiin vertaisarvio palvelustovereista. Testien jälkeen annettiin kurssilaisille esseetehtävä johtajana kehittymisestä, vapaata aikaa kirjallisen työn aloittamiseen ja oppilaiden henkilökohtaiseen huoltoon.

Edellisen viikon ammunnoissa menestyneet kurssilaisemme osallistuivat keskiviikkona aamupäivällä Hämeen Rykmentin ampumataitokilpailuun Hälvälässä. Muut harrastivat aseenkäsittelyä pienemmillä desibelimäärillä Sotilasmusiikkikoulun kromattujen ja deaktivoitujen aseiden parissa. Vihjattakoon käsittelyn sisällöstä sen verran, että jälkeenpäin kromiosat kiilsivät entistä uljaampina. Kiiltävät työvälineet palautettiin varusvarastolle odottamaan seuraavien soittajien saapumiserää. Iltapäivällä Aliupseerikurssin johtaja piti luennon puolustustoiminnasta taistelukentällä ja jakoi ohjeita seuraavan viikon harjoituksen valmisteluihin.

Aliupseerikurssi valmiina harjoitukseen.

"Vihollista vasemmalla!"

Torstain oppituntien sisältönä olivat ne "isot tykit", joiden käyttöä pääsemme kurssin aikana harjoittelemaan. Iltapäivällä pidettiin koulutus lippukentän avarassa miljöössä ryhmän liikkumisesta ja yhteydenpidosta käsimerkkien avulla. Kostea syysilma ei lannistanut kurssilaisten taistelutahtoa, vaan jokainen ryhmä antoi kaikkensa viikon ryhmänjohtajien ohjaamassa etenemisharjoituksessa koulutuksen päätteeksi.

Oppilaat Rautiainen ja Tanskanen kasaamassa konekivääriä.

Oppilas Paakki ja Pulemjot Kalašnikova Modernizirovannyi.

Hämeen Rykmentin yhteiset siivoustalkoot Hälvälän harjoitusalueella alkoivat perjantaiaamuna juhlallisesti Länsi-Suomen sotilasläänin komentajan tarkastuksella. Tarkastuksen jälkeen rykmentti jakaantui perusyksiköittäin eri siivousalueille. Siivottavaa riitti koko päiväksi irtoroskien keräilystä ampumapaikkojen kasvillisuuden perkaamiseen.

Päivän aikana AUK-kurssimme ruokaili esikunnan siivousosaston kanssa samanaikaisesti, minkä ansiosta me kurssilaiset saimme tarjoilun kapteenilta. Kokeneena johtajana tämä meille tuntematon esimies ei malttanut jättää ohjeistamatta pakin oikeasta käytöstä ja ripeästä toiminnasta linjastossa, tietenkin pilke silmäkulmassa. Siivoustöiden valmistuttua palasimme pikapuoliin kasarmille lomatarkastusta varten, jonka jälkeen pääsimme kotiin keräämään voimia tulevan viikon puolustusharjoitusta varten. 

Oppilas Kaira haaveilemassa viikonloppuvapaista.

- Oppilaskorpraali Aunu

Ilkka Aunu

Kirjoittajan esittely:
Ilkka Aunu toimi erikoiskoulutuskaudellaan laulajana Lappeenrannan Rakuunasoittokunnan varusmiesyhtyeessä HurmaHusaareissa. Yhtyeen ohjelmisto vaihteli humpasta hard rockiin riippuen esiintymispaikasta ja yleisöstä. Seitsemän kuukauden aikana syntyi myös uusia sovituksia yhtyeen laulettavaksi ja soitettavaksi.

Aunu opiskelee säveltämistä Tapani Länsiön johdolla Sibelius-Akatemian sävellyksen ja musiikinteorian osastolla. Säveltämisen lisäksi Aunu on opiskellut pianonsoittoa musiikkiopisto Juvenaliassa opettajanaan Kari Tikkala ja laulanut Tapiolan kuorossa, Emo Ensemblessä ja lauluyhtye Meressä.

Aunun sävellystuotanto koostuu kuorokappaleista, sooloteoksista ja kamarimusiikista sekä akustisille että vahvistetuille kokoonpanoille. Oman konserttitoiminnan lisäksi Aunun sävellyksiä ovat esittäneet muun muassa Tapiolan kuoro, lauluyhtye Meri, Kymi Sinfonietta ja Tapiolan lukion musiikkilinja.
"Saavuin Hämeen Rykmentin Sotilasmusiikkikouluun aliupseerikurssille palveltuani ensin yhdeksän kuukautta Lappeenrannassa, Maasotakoulun rakuunaeskadroonassa. Peruskoulutuskauden suoritin eskadroonassa ja E-kaudella siirryin päivisin komennukselle Rakuunasoittokuntaan kuuden muun sotilassoittajan kanssa.

Ajatus AUK:hon lähtemisestä syntyi P-kauden aikana, ja tiedustelin yksikköni päälliköltä, voinko sotilassoittajana suorittaa aliupseerikurssin. Päällikkömme vastasi, että kurssipaikka voidaan järjestää, mikäli P-kauden pisteeni olisivat tarpeeksi korkeat. P-kausi sujui harjoituksissa ja välillä jopa tanssahdellen, kun kävimme muutamien rakuunojen kanssa avustamassa Lappeenrantalaisia lukioita vanhojen tansseissa. P-kauden lopulla eskadroonan muiden AUK-valintojen yhteydessä päällikkö ilmoitti minulle, että kurssipaikka voidaan järjestää Sotilasmusiikkikoulusta. Varmensin halukkuuteni osallistua kurssille ja asia sovittiin Lappeenrannan ja Lahden välillä. E-kauden harjoittelun, keikkailun ja muun toiminnan jälkeen palautin tavarani Lappeenrannassa ja lähdin komennukselle Sotilasmusiikkikouluun.

Oli haikea jättää Lappeenrannan soittajatoverit. Toisaalta hyvästit olivat vääjäämättä edessä, sillä muut kuusi rakuunasoittajaa kotiutuivat komennukselle lähtöäni seuranneella viikolla. Lahdessa huomasin saapuneeni yksikköön, jossa vallitsee kova yhteishenki. Jo ensimmäisenä päivänä Hennalassa selvisi, että olen saapunut omieni joukkoon."